Luovuus - tapoja joilla ylläpidän luovaa puoltani
Luovuus on tapa, joka innostaa ja herättää jotain uutta. Se on prosessi, jolla ajattelemme, ideoimme ja toteutamme. Luovuudelle sanana itsestään löytyi monia synonyymejä, joka kertoo sen moninaisuudesta: omaperäinen, kekseliäs, mielikuvituksellinen. rakentava, oikullinen, tuore, tuottoisa, luova ajattelu, generatiivinen, innovatiivinen… ja monia muita sanoja, jota voisi listata! Jokainen meistä on luova ihminen, näkyi se sitten eri määrissä ja eri tavoin. Olen itseni kokenut lähes koko elämäni vahvasti luovaksi henkilöksi siitäkin syystä että olen pienestä rakastanut piirtää.
Halusinkin ensimmäisessä blogissani pohtia tapoja, jotka ovat auttaneet ja auttaisivat tulevaisuudessa edistämään omaa luovuutta ja tapoja sen ympärillä.
Luovuus synnyttää aina jotain uutta, oli se sitten pientä tai suurta
Luominen voi herättää ensimmäisenä ajatuksen siitä, että pitää tehdä jotain konkreettista käsin kosketeltavaa tai jotain todella taiteellista ja vaikuttavaa… tai ainakin itselläni tämä ajatus pyörähti ensimmäisenä mieleen, mutta sehän ei pidä paikkaansa. Luovuus on paljon muutakin tai oikeastaan vähemmänkin.
Luovuus näkyy paljonkin arkisessa tekemisessä. Olipa vaikka kyse ruuan laittamisesta; huomaat että keittoosi menevä sipuli on homehtunut, mutta sen sijaan havahdut että eilisestä kokkailusta sinulta on jäänyt yli valkosipuli tuorejuustoa. Päätätkin rohkeasti laittaa sen mukaan. Lopputulos ei ole ehkä sama, mutta ruuan maku ja kermaisuus herättää sinussa tunteen että olet tehnyt tutusta ruuasta jotain uutta.
Luovuus ei ole aina mahtipontista, vaan pienillä asioilla on myös vaikutus. Luovuus voi olla myös hyvin huomaamatonta ajattelua ja toimintaa, jonka voisi mieltää omasta mielestäni jopa intuitioksi.
Seuraa muiden ideoita ja ajatuksia
Luovuus ja sen tuottamat ideat eivät synny tyhjästä, vaan monesti siihen tarvitaan jokin tarttumapinta. Tämä tarttumapinta syntyy kaikkien aistiemme avulla mitä meillä on ja ennen kaikkeaan kokemuksemme avulla.
Uskon kuitenkin vahvasti että itsenäisesti luovuus ei kehity niin nopeaa, vaan se tarvitsee ympärille muiden inspiraatiota, ideoita ja ajatusmaailmaa, joka herättää uutta näkökulmaa. Koenkin että muiden kautta niin sosiaalisissa tilanteissa, mutta ihan muiden töiden seuraaminen vaikkapa sosiaalisessa mediassa auttavat tässä.
Itselläni isoin vaikutus on ollut se että saan muiden kautta apua luovuuden rikastuttamiseen, sekä parhaimmillaan tunteen joka innostaa ja inspiroi jatkamaan luomista!
Luovuutta saa ja pitää lainata
Kuten aiemmin totesin, luovuus tarvitsee uutta näkökulmaa, joka parhaimmillaan syntyy muiden kautta. Pyörää ei aina tarvi keksiä itse ja jos totta puhutaan, tänä päivänä se onkin aika haastavaa. Luovuudessa pääsemme yleensä rohkeasti yhdistämään ideoita ja innovoimaan jotain, mitä välttämättä lähipiirissä emme ole vielä nähneet. Luovuuden ei tarvi olla tuskallista itse tekemistä, vaan siitä voi saada inspiraatiota muiden tekijöiden ja toteutuksien kautta.
Omassa työssä lainaaminen konkreettisesti näkyy moodboardien, eli kuvakollaasien toteutuksella. Olipa kyse vaikka logon suunnittelusta, haen toteutuksen pohjalle erilaisia kuvia, jossa yhdistän useiden eri tekijöiden ideoita, toteutuksia, tunnelmaa ja mahdollisia tämänhetkisiä trendejä. Näiden avulla yleensä luovuus alkaa kukkimaan vahvemmin joista muotoutuu uudenlainen idea ja lopputulos.
Poistu samoista raameista
Tuttu työtila ja tapa voi tuntua mukavalta ja tuoda turvan tunnetta, mutta se voi helposti ajaa mieltä toimimaan samalla tavalla kuten aina. Luovuus tarvitsee välillä laatikon ulkopuolelle poistumista, nähdä ja ennen kaikkiaan kokea vaihtelevuutta.
Virkistä mieltäsi ja toteuta ideointisi seuraavan kerran jossain aivan muualla tai uudella metodilla. Oli se sitten takapihallasi tai olohuoneesta, sekin voi jo virkistää kotitoimisto oloa. Itsessään pieni kävelykin ulkona voi vaikuttaa mielen sopukoihin, kun mielesi saa muuta virikettä. Omiin lemppareihini ehdottomasti kuuluu kahvilassa käynti, jolloin voi samalla hemmotella itseään pullan äärellä!
Luovuus kukkii parhaimmillaan, kun sille antaa tilaa ja aikaa
Luovuus on ihana tunne, mutta se vaatii myös mieleltä paljon työtä. Luovuus on prosessi, missä muutkin, jota mitä pitää vaalia ja hoitaa. Vuosien varrella olen itse huomannut, että luovuudelle pitää antaa aika ja tila. Tilanteet kuitenkin muuttuvat: Luovuuden kanssa henkilö voi tehdä työtä taukoamatta flow-tilassa ja joskus tilanteet voivat vaatia kiireellistä luomista tiukan aikataulun takia. Mikä molemmissa kuitenkin mielestäni yhdistää on se, että tilanteiden jälkeen ajatukset voivat helposti jäädä rullaamaan. Jos mieli ei rauhoitu, luominen voikin alkaa uuvuttamaan ja pahimmassa tapauksessa tehdä siitä ison mörön.
Luovuudelle onkin hyvä antaa taukoa. Tauko monesti herättää uutta näkökulmaa ja parhaimmillaan luo uutta ideaa. Hyvin levännyt mieli luovina hetkinä on joustavampi; se parhaimmillaan auttaa meitä muuttamaan suuntaa ja ratkaisemaan tiukkoja tilanteita herkemmin. Itselleni suurin “ahaa-elämys” on ollut vaikkapa lukeminen, josta en ole nauttinut visuaalisena ihmisenä aiemmin lainkaan. Nyt kirjojen lukeminen on osa minun rutiinia, jolla mieleni saa ennenkaikkiaan tarvitsemansa levon.
Luovuudelle ei ole oikeaa tai väärää tapaa
Luovuutta ei tarvitse toteuttaa aina samalla tavalla. Luovuutta voi olla joskus hankalakin toteuttaa identtisesti ja erityisesti samalla tyylillä kuin toinen tekijä. Vaikka joku samalla alalla oleva henkilö toteuttaisi luovuutta eri tavalla kuin sinä, se ei tee kummankaan toteutuksesta oikeaa tai väärää. Uskon että luovuus syntyy oman persoonallisuuden ja opin kautta.
Luovuuden prosessia voi herkästi lähteä vertaamaan, sillä helposti peilaamme omaa tekemistä toiseen henkilöön. Ainakin itse olen astunut tähän lankaan valitettavasti. Itselleni kuitenkin parhaita ajatuksen kääntö on ollut se, että luovuutta voi oppia toiselta. Erityisesti tapoja, miten voisin ensi kerralla kokeilla erilaista tapaa ideoida luovaa toteutusta.
Luovuus on parhaimmillaan leikkimistä
Luovuutta voisin ainakin itse hyvin verrata hiekkalaatikoksi: voimme tuoda sinne leluja, kaivaa kuoppaa tai rakentaa ison linnan. Se mikä parhainta tässä hiekkalaatikossa on, se muuttuu jokaisella hetkellä.
Luovuudessa on parhainta se, että sen ei tarvitse olla totista ja vaan se on parhaimmillaan leikittelyä ideoinnilla ja uuden kokeilulla. Luovuus ei ole aina ole tasainen prosessi vaan se muovautuu eri tekijöistä. Parhaimmillaan luovuus on leikki, joka vapauttaa mielen sopukoista ne villeimmätkin ideat ja kokeilut. Luomisen aikana onkin hyvä aluksi unohtaa realiteetit ja faktat, sillä se vapautta ideoida. Parhaimmillaan avoin mieli ilman rajoitteita rikastuttaa ajattelun ja ideoinnin tasoa.
Tässäpä olivat minun mietteeni luovuudesta tältä kerralta. Uskon että ajatusmaailmani tämän aiheen äärellä tulee kehittymään tulevaisuudessa ja uskonkin vahvasti miten sen merkitys tulee muuttumaan mm. luovan työskentelyn suhteen. Oleellisinta mielestäni kuitenkin on se, että luovuutta on meissä kaikissa ja kaikki hyödynnämme luovuutta tavalla kuin toisella. Luovuus on muuttuva pala meissä kaikissa, joka kehittyy!
Kirjoitukseni itsessään sai inspiraatiota omasta kokemuksestani, mutta varsinkin lähteistä, missä käsiteltiin luovuutta eri tavoilla. Suosittelen tutustumaan mm. näihin linkkeihin, mikäli aihe herättää enemmän pohdistaa ja kiinnostusta:
-https://www.avidlyagency.com/fi/tyomme/mita-on-luovuus
-https://marikataskinen.com/mita-on-luovuus/
