Siitä se yrittäjyyteni aikalailla lähti…

“Jo nuoresta pitäen piirtämisen into vei minut kohti luovaa polkua ja opiskelusta alkaen olenkin päätynyt toteuttamaan luovuutta monimuotoisesti…” Näin aikalailla  aloitan esittelyni, kun urani alkua pitää sanoittaa.

Luominen on ollut itselläni mukana oikeastaan koko elämäni ajan jo siitä asti, kun opin pitämään kynää kädessä. Näin ensimmäisen yrittäjä vuoteni kunniaksi halusin jakaa luovaa polkuani ja miten oikeastaan olen päätynyt tähän pisteeseen.

Lapsuuden rakkaus ja turva

Lapsesta asti olen rakastanut piirtää ihmisiä ja erityisesti asioita, jotka tekivät minut iloiseksi. Piirtäminen oli minulle sitä parasta hupia ja leikkiä, jota rakastin tehdä tilanteesta riippumatta. Aika kului helposti luovuuden äärellä usein itsekseni omassa huoneessa. Koin piirtämisen itselle omaksi tilaksi, jossa sain turvassa luoda ja elää mielikuvituksen maailmassa, jossa tarina rakentuu päässäni samaan aikaan kun kädessä ollut kynä luo uutta teosta. Se oli itselleni helpotus että rakastin sitä, sillä elin lapsuuteni maalla. Ilman mopokorttia kulkeminen oli hyvin rajoittunutta varsinkin kun lähimpään kauppaan oli se 20km.

Peruskoulun aikoihin olen onnekseni saanut iloita erilaisista peleistä ja sarjoista, joita olen rakkaan isoveljeni rinnalla seurannut ja ihaillut. Hänen kanssa olen päässyt tutustumaan erilaisiin sarjakuviin, animaatioihin ja videopeleihin. Se on ollut iso syy, mikä on tuonut minut lähemmäs nörtteilyn ja japanilaisen populäärikulttuurin äärelle. Tänä päivänä se tapa näkyykin vahvasti aikuisiällä minun kodin sisustuksesta itse vapaa-ajan käyttämiseen. Olipa kyse pelaamisesta omalla pöytäkoneella, pöytäroolipelien nauttiminen ystävien keskenä, animaatiosarjojen katsominen rakkaani kanssa tai kulkien eri tapahtumissa cosplay valokuvaten, rakastan kuinka paljon sen avulla saan vapauttaa itseäni arjessa. Se ei vain vapauta minua, vaan erityisesti hoivaa myös minun sisäistä lastani.

Oman polun löytämistä digitaalisin keinoin

Oman peruskoulun aikaan tietokoneet alkoivat näkymään pikkuhiljaa arjessa. Sen myötä meillä kotonakin oli tietokone internettiin kytkettynä. Sitä selatessani löysin sattumoisin uuden tavan piirtää, nimittäin tietokoneen avulla: 2 ulotteista piirtäminen, jota toteutetaan tietokoneen avulla yhdistäen siihen piirtopöytä ja käyttäen piirto-ohjelmaa. Se oli uusi jännittävä maailma, joka vei minut lähemmäs tietotekniikkaa ja tapaa luoda sen kanssa. Itse digitaalinen piirtäminen ja sen tavan opettelu oli aika itsenäistä, sillä kukaan (edes vanhempani) ei oikein ymmärtänyt tätä kyseistä luomisen tapaa. Koin itse jollain tapaa hieman oudoksi. Kenties pieneksi keksijäksi, vaikka matikkaa en osannut. Siitä alkoi aika, jolloin ruutua tuijotettin aika paljon ja piirrelle luomuksia, jotka syntyivät pikseli kerrallaan.

Yläasteikäisenä olin kerennyt nauttia jo muutaman vuoden tästä luomisen tavasta ja omaksi iloksi sain ensimmäistä kertaa kuulla graafisen suunnittelusta ja erityisesti alan työtavoissa, jossa pääsisi luomaa tietokoneen avulla visuaalisuutta ja grafiikkaa. Kuullessani tästä tiesin hetä, että tuo ala olisi itselleni juuri se oikea. Peruskoulun loputtua sain suostuttelujen jälkeen muuttaa omilleni 16 vuotiaana kohti Raahea opiskelemaan unelma-ammattiani ammattikouluun. Tämän unelmani lisäksi voisin jopa väittää, että se oli ensimmäinen kerta kun aloin tuntea kuuluvani johonkin kun ympärilleni tuli samankaltaisia ihmisiä, jotka ymmärsivät ja olivat kiinnostuneet samalla tavalla luomisesta ja luovuudesta.

Digitaalisia töitäni lapsuudesta aikuisuuteen

Koulun penkiltä työn ääreen

Olen aina ollut innokas opiskelija ja kokenut kovaa vastuun ottamista, mitä luovaan alaan ja markkinointiin tulee. Kun 2015 valmistuin amiksesta kuva-artesaaniksi, olin jo päättänyt että haluaisin jatkaa opintojani samantien. Samana kesänä kävin pääsykokeissa korkeakoulun opintoihin ja nippanappa pääsin tuona samaisena kesänä varasijalta samantien koulun penkille jatkamaan media-alan opintoja. Tällä kertaa Medianomiksi Visuaalisen suunnittelun linjalla. Uusi kaupunki, uudet opiskelijatoverit, sekä vankan pohjan kehittämisen jatkaminen. Opiskelujen aikana sain omalta osalta keskittyä alan työkalujen syventymiseen, portfolion päivittelyyn ja uskalsin alkaa ottamaan ensimmäisiä asiakastöitä, sekä oman alan kesätöitä. 

Tieni alalla on ollut aina yllättävän optimistinen ja on onneksi palkittu. Kenties hyvää tuuria? mahdollisesti. Valmistuttuani 2018 päätin vihdoin useamman vuoden opiskelun jälkeen etsiä oman alan työpaikkaa ja pian pääsinkin ensimmäiseen työpaikkaani bränditoimistoon, toteuttamaan markkinointia ja oppimaan yritysmaailmasta esimerkiksi, miten hyvä yritysilme luodaan. Työ toteutui freelancerina, jolloin samaan aikaan minulle poiki ensimmäiset omat asiakastyöt. Tuohon aikaan en oikeastaan ymmärtänyt sen isommin sen merkitystä tai saatikka mieltänyt itseäni yrittäjäksi, vaan haaveilin täysipäiväisestä palkkatyöstä. Jostain syystä ajattelin että se olisi “oikeaa työtä”. Nyt kun tuota polkua katsoo niin siellä on ollut jo yrittäjyyden kipinää alla..

Yrittäjyyden ei pitäny olla se mun juttu

2019 vaihdoin täyspäiväisen työn kenkiin ja pääsin töihin toteuttamaan pelialalle markkinointia lähes 5 vuodeksi. Työ oli antoisaa, monipuolista ja ennenkaikkiaan ihmisiä, joiden ympärillä rakastin olla (ja rakastan vieläkin). Se opetti minulle kansainvälisiä markkinointia moniulotteisesti ja ennenkaikkiaan vauhdikkaasti, jopa niin vauhdikkaasti että huomasin harmikseni uupuvani työn ohella. Sairaslomia, epävarmuus ja lopuksi 2024 loppuvuodesta irtisanotuksi tuleminen muutosneuvotteluiden keskellä oli itselleni aivan uutta ja oikeastaan aika pelottavaa jos totta puhutaan. Koin ensimmäistä kerran elämässäni tilanteen, jossa kysyin itseltäni “haluaisinko enään luoda, varsinkaan ammatillisesti?”. Onneksi minulle neuvottiin että nyt jos koskaan on hyvä ottaa hetkeksi itsellesi aikaa ja tarkastella uudelleen suuntaa rauhassa. Ja niin teinkin. Tuon ajan keskityin pitkälti miettimään löytäisinkö jotain muuta kiinnostuksen kohdetta tai olisiko itselläni halua opiskella jotain uutta. Joku minussa kuitenkin kertoi että haluaisin jatkaa siitä mihin jäin.

Puoli vuotta myöhemmin tapahtuneen jälkeen sain merkin yrittäjyydestä, kun minua lähestyttiin kysymällä: “Teetkö töitä Freelancerina?”. Kysymys itsessään herätti minussa innokkuutta, sekä jännitystä. En ollut koskaan halunnut olla yrittäjä, mutta jos katsoo vuosia taaksepäin, olen oikeastaan ollut aina jollain tapaa yrittäjän polulla. Ne kouluajan projektit, asiakastyöt, sekä itsenäinen ja tiimissä toteutunut työskentely kertoo jo itsessään aika paljon, että osaisin kyllä toteuttaa, jos vaan uskaltaisin itse päättää. Niin päätinkin haluavani katsoa tuon täysipäiväisen yrittäjyyden kortin. Keväällä 2025 hain starttirahaa ja sen myönteisellä päätöksellä perustin toiminimiyrityksen.

Nyt jälkeenpäin mitä ajattelen tuota irtisanomista, koen että ilman sitä en näillä näkymin olisi vieläkään uskaltanut tehdä tätä itsenäistä päätöstä. Olen tavallaan kiitollinen että sain sen, vaikka siinä hetkessä se ei tuntunut motivoivalta.

2018 pääsin ensimmäiseen viralliseen työpaikkaani graafisen suunnittelijan roolissa

Mistä yrityksen nimi oikein syntyi?

Itse nimen takana on oikeastaan aika selkeä kaava, joka koostuu omasta lempinimestä ja ammatistani. Oman lempinimen alkuperällä on taas hitusen pidempi historia.

Kun aloitin 2012 opiskelut Raahessa, pääsin toteuttamaa oppeja yhdessä monikirjavan ja lämminhenkisen porukan kanssa. Opisto itsessään tarjosi ensimmäistä kertaa minulle tuntee, jossa ympärillä oli samankaltaisia tekijöitä ja visuaalisuudesta kiinnostuneita ihmisiä. Se motivoi ja ennenkaikkiaan toi ympärilleni luomisen turvaa – olla oma itseni ja löytää se oma suunta.

Jostain syystä kokoni puolesta luokkatoverini alkoivat kutsumaan minua Riikkis nimellä, minkä koin kohteliaisuutena. Se alkoi jopa muodostamaan minulle identiteetin veikeästä pienestä tyypistä, joka rakasti toteuttaa luovuutta eri keinoin. Nimi itsessään on kulkenut mukana senkin jälkeen ammattikorkeassa ja sitä myöten eri sosiaalisen median alustoilla. Yrityksen nimeä ei siis tarvinnut kauaa miettiä, sillä se oli jo muotoutunut itseni ympärille aika vahvasti. Onkin hauska että ihmiset tuntevat minua enemmän Riikkis- nimellä kuin oikealla nimellä, sillä sen syntytarina muistuu mieleeni joka kerta.

_

Nyt vuosi täysipäiväistä yrittäjyyttä on takana ja asia minkä huomaan itsestäni on kasvu, joka varmistaa sen että olen kokenut tekijänä, mutta ennen kaikkiaan uskaltanut alkaa uskomaan itseeni. Se on kasvattanut itsevarmuutta, joka on tullut isommaksi itsenäistyessä. Tällä hetkellä uskonkin että olen yrittäjä ja että olen ollut yrittäjä luonteinen lähes aina. Mitä aiempaan kokemukseen ja oppiin tulee, se on muovannut minusta tekijän, jolla on monipuoliset työkalut ja metodit hallussa. Ja se kiitos kuuluu myös niille henkilöille, kenen oppeja olen saanut itselleni ottaa kantoon.

Uskallan väittää että luovuus ei itselläni ole ollut lahja, minkä olen saanut, vaan ennemminkin innokkuus, joka on antanut toivoa minulle oppimisesta ja opettelemisesta – kipinä, joka kasvatti piirtäjästä itsenäiseksi tekijäksi. Haluankin että voin tuoda sitä kipinää yhdessä muille, joiden kanssa pääsen luomaan niin nyt kuin tulevaisuudessa.

Hyvää vuosipäivää Riikkis Graphic!